torstai 27. lokakuuta 2016

Kirjamessut 2016

Olipas jännä päivä! Viime yönä ei tullut nukuttua sitten silmäystäkään, kun ajatukset seilasivat jo tässä päivässä. Ajattelimme, että onko hassua lähteä messuille heti aamupäivästä, että onko siellä vielä edes ketään, mutta sitten totesimme, että samahan se on olla ajoissa liikkeellä. Ajatuksena oli jakaa mainoskortteja messukävijöille ja näin mainostaa uutta kirjaamme.

Vaan kuinkas sitten kävikään! Kello ei ollut vielä yhtätoista, kun saavuimme Messukeskukseen ja väkeä riitti porteilla jonoksi asti. Ja me kun luulimme, että kortteja riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ni nehän oli jaettu jo ennen kahtatoista. Melkoinen virhearvio :D

Toisaalta, kun kävijöitä oli melkoisesti ja niin moni taho jakoi kaiken maailman lippulappusia, niin tulevaisuutta varten laitettakoon korvan taakse, että näkyvämpään markkinointiin kannattaa panostaa. Toivomme silti, että edes joku kortin saaneista suuntasi Maahengen pisteelle tutkimaan kirjaa tarkemmin.

Kirjan näkeminen tuntui jännittävältä. Tutulta ja uudelta. Uusi kirja natisee mukavasti auetessaan ja tuoksuu painolle. Ja se näytti todella kauniilta. Tuli helpottunut olo. Se eilinen jännitys katosi samantien. Kyllä tuota kelpaa katsella.

Ensimmäiseen osaan, Kirjavan Kissan luontoretkeen, verrattuna tämä on ehkä hengittävämpi ja opettavaisempi. Tai siltä se tuntuu ainakin tällä hetkellä. Se sisältää muistiohjeita, jotka ovat hyviä myös koululaisille, rytmiä ja värejä pienille lapsia, sekä paljon löydettävää tutkijoille. Lisäksi olemme hyvin innoissamme kirjan loppuun tekemästämme muistiinpanosivusta. Sinne kirjan omistaja voi merkitä muistiinpanojaan: mitä löytöjä hän on tehnyt luontoretkillään ja mitä kirjan asioita hän osaa jo itse tunnistaa. Sinne voi kirjata vaikkapa päivämääriä ja paikkoja, missä ja milloin on mitäkin löytänyt.






Vaan nyt alkaa sitten totinen työ. Kuinka saamme ihmiset huomaamaan kirjan? Olemme edelleen suht tuntemattomia, kustantamo on edelleen pieni ja kaikki työ pitää tehdä itse. Tulevat ajat sekä innostavat että kauhistuttavat. Samat ajatukset ovat läsnä kuin viime vuonna: löytävätkö ihmiset kirjaa, miten me voimme saada sen olemassaolon heidän tietoonsa?

Kaikesta tästä lisää myöhemmin: haasteista ja niiden päihittämisestä. Jos haluat auttaa, kerro ystävillesi kirjastamme. Se olisi parasta, mitä voimme toivoa. Nyt hyvää yötä ja hyviä lukuhetkiä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti